Vanhuspalveluihin lisää laatua ja vammaisten kuljetuspalvelut toimiviksi
Vanhuspalvelujen tulee olla turvallisia ja asukaan palvelutarpeisiin nähden riittäviä. Palveluissa työtä tekevillä on oltava mahdollisuus keskittyä koulutustaan vastaavaan työhön.
Ympärivuorokautisen asumispalvelujen henkilöstömitoitusta on tarkistettava, kun asukkaiden palvelutarve kasvaa. Henkilöstömitoituksen tarkistaminen on tarpeen, kun yksikössä on käytösoireisia, vaikeasti muistisairaita, kahden hoidettavia, liikkumisessa apua tarvitsevia, syötettäviä ja somaattisesti tiivistä seurantaa tarvitsevia. Erityisesti heidän hoitamisessaan kuten myös saattohoidossa olevien hoitamisessa ei riitä nykyinen henkilöstömäärän vähimmäismitoitus.
Tavoitteena tulee olla, että hoiva-asumisen henkilöstömitoituksen vähimmäismitoitusta nostetaan aktiivisesti tilanteissa, joissa Lupa- ja valvontaviranomaisen mukaan vähimmäismitoitus ei riitä.
Kuljetuspalvelujen tulee olla turvallisia ja toimivia. Lainsäädännöllä tulee edistää tämän hetken kirjavaa käytäntöä, jolla hyvinvointialueet toimivat kuljetuspalvelujen järjestämiseksi.
Nuorten päihdepalvelut houkutteleviksi ja saatavuus paremmaksi
Suomessa on päihdehoidon hätätila. Erityisesti nuorten päihdehoito on rikki. Korjaaminen edellyttää valtakunnallisia ratkaisuja. Alueelliset kehittämistoimet eivät riitä.
Nuoret käyttävät nykyään kovempia päihteitä, mikä on erittäin valitettavaa. Aikuiset eivät saa silti luovuttaa käytön ehkäisemisessä.
Päihdehoitoa joutuu odottamaan pitkään ja palvelut eivät houkuttele. Päihdehoidon houkuttelevuutta on parannettava ja hoitoon on päästävä heti, kun siihen on motivaatio.
Sairaaloissa makuutetaan nuoria, jotka tarvitsevat kuntoutusta. Makuuttamisen sijaan on oltava kuntouttavaa toimintaa, joka tukee nuoren päihteetöntä elämää.
Kuntouttavan hoito on liian usein harvakseltaan tapahtuvaa. Riski repsahtamiseen on olemassa, jos hoito ei kannattele ja ole riittävää.
Riippuvuussairauden moninaisuutta ei tunneta ja tunnusteta kunnolla. Sairaus edellyttää sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten ja järjestötyön lisäksi kuntien toimintaa. Nuorille on saatava luottamus, että heidän elämänsä päihteettömänä on merkityksellisempää kuin päihteissä eletty elämä.
Kuntien elinvoimaisuus kuntoon ja hyvinvointialueiden talouskeskusteluihin tolkkua.
Osaamisen kehittäminen ja työllisyystilanne ovat nousseet merkittäviksi asioiksi tulevaisuuden kuntien toimintakyvyn ja menestymisen arvioinneissa. Elinvoimaisten kuntien näkökulmasta on tärkeää edistää osaamisen kehittämistä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Siten ammattilaisten työ saadaan vastaamaan tulevaisuuden kuntien tarpeisiin.
Kuntalaki mahdollistaa jo nyt yhteistyön, joten lakimuutoksien merkitystä olisi arvioitava perusteellisesti ennen kuin niitä viedään eteenpäin. Sen sijaan valtionosuuksien myöntämiseen liittyvää lainsäädäntöä olisi syytä muokata, koska nykyinen lainsäädäntö ei kannusta yhteistyön tekemiseen.
Hyvinvointialueille on annettava mahdollisuus onnistua asukkaiden tarvitsemien palvelujen ja hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevien toimintojen toteuttamisessa. Valtion ei saa toiminnallaan heikentää näitä asioita.
Hyvinvointialueiden itsehallintoa tulee vahvistaa. Hyvinvointialueiden rahoituslaki ja sen korjaustarpeet on arvioitava ja siihen on tehtävä tarvittavat muutokset. Lisäksi hyvinvointialueiden ja kuntien rahoitusjärjestelmää on kehitettävä tunnistamaan nykyistä paremmin muun muassa kulttuurin ja luonnon ennaltaehkäisevä merkitys väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä.
Järjestöille tukea ja toimintamahdollisuuksia
Järjestöt kohtaavat asukkaita ja täydentävät julkisen sektorin toimintoja. Järjestöjen toimintaa tulee tukea avustuksin ja tilojen myöntämisellä.
Eduskunnassa on edistettävä järjestöjen toimintamahdollisuuksia järjestöjen työtä arvostaen. Eduskunnan ratkaisuilla vaikutetaan myös kuntien ja hyvinvointialueiden mahdollisuuksiin tukea järjestöjä ja huomioida järjestöjen työ omassa toiminnassaan.
Järjestöjen vaikuttavasta työstä kertoo se, että järjestötoimintaan osallistunut ihminen kokee, että hän sai apua ja tukea toiminnasta. Järjestöiltä vaadittavan toiminnan vaikuttavuuden mittaus ei saa olla liian raskas, koska toiminta perustuu ennen kaikkea vapaaehtoisuuteen. Toiminnasta saatavaa tietoa tulee kuitenkin saada nykyistä paremmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kehittämiseen.
Järjestöiltä kerätään tietoja toiminnastaan. Tietoja tulee hyödyntää päätöksenteossa, jossa käsitellään asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Valtion ohjauksen tulee edistää tietojen käyttämistä.
Järjestöjen toimintatiedot vahvistavat toiminnan vaikuttavuuteen liittyvää ymmärrystä. Tietosuojalainsäädäntö ei saa olla este hyvinvointia ja terveyttä edistävän toiminnan kehittämisessä.

